Tietoa mainostajalle ›

maanantai 19. helmikuuta 2018

Päivän agenda


Ilman kelloa herääminen. Aamupala. Villahousut, toppahousut. Vaimo äheltää monoja jalkaan. Ulos kirpakkaaseen pakkaseen, rinteeseen. Ehkä tunti laskuja, ennen kuin kuuluu ensimmäinen vaatimus: "Nälkä, milloin syödään?!" "Ei ihan vielä, kun ravintola on täynnä tähän aikaan. Käydään munkkikaakaolla ja syödään vähän myöhemmin". Kylläpäs se munkki maistuukin hyvältä. Lasketaan muutamia laskuja, ja munkin nälkää hieman siirtävä vaikutus katoaa rinteisiin. Lounaalle.
Vanhempien aikataulutaktikointi ei toiminut, ravintola on edelleen tupaten täynnä. Mutta ei se haittaa. Puffaa ja pizzaa. Sitten lasketaan taas. Yritän pysyä pojan perässä, mutta varsinkin täydellä vatsalla se on vaikeaa. Pakko hidastaa metsässä, ettei lounaaksi syödyt muikut ui takaisin.
Iltapäivällä takaisin mökin lämpöön. Väsyttää mukavasti. Hieman kolottaa kropassa, mutta pahin kolotus häviää saunassa. Toistaiseksi kaikki terveenä. Huomenna tismalleen sama agenda. Ihan parasta. 

Terveisin, Petri ja hiihtolomalaiset

lauantai 10. helmikuuta 2018

Parisuhdereality: Lumilomaa odotellessa


No mutta, sehän on taas se aika vuodesta kun jännitetään miten hiihtoloman käy :) Pari edellistä vuotta mennyt sairastaessa, ei kai nyt kolmatta?  Jotenkin saamattoman lauantain päätteeksi pieni podcast -pläjäys meidän perheen hiihtolomatunnelmista. Kenen housut ovat käyneet pieneksi tänä vuonna ja kuka oksensi vuokramökkiin edellisellä kerralla? Muun muassa nämä kutkuttavan jännittävät yksityiskohdat selviävät pian!


Kaikkea hyvää toivottavat lomaa odottavat ja sen tarpeessa olevat Mervi & Petri!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Viikon kukkakatsaus

Tässä modernin puutalon kukkacorneri, hyvää iltaa! Helmikuista viikonloppua ovat sulostuttaneet tulppaanit. Tulppaaneita löytyy tällä hetkellä kukkakauppojen lisäksi myös ruokakaupoista mukavan edulliseen hintaan. Nappasin läheisestä K-Marketista mukaan kaksi viiden kukan nippua ja asetin ne perinteiseen Aalto -vaasiin. Tulppaanit ovat rennon konstailemattomia kukkia, jotka näyttävät kauniilta sellaisenaan, tai vaihtoehtoisesti niitä on helppo tuunata esimerkiksi luonnosta poimituilla oksilla. 


Tulppaanien lisäksi meillä on nähty viikolla myös ruusuja. Hankin miehelle värikkään ruusukimpun synttärilahjaksi, mutta ruusut nuupahtivat melko nopeasti maljakossa. Leikkasin väsähtäneiden ruusujen varret lyhyiksi ja asettelin ne Tapio Wirkkalan suunnittelemiin Tapio -snapsilaseihin. Parhaat päivänsä nähneet ruusut ryhdistäytyivät pienissä laseissa ja saivat näin lisäaikaa. Snapsilasitkin pääsivät pitkästä aikaa hyötykäyttöön. Yleensä noita käytetään noin kerran vuodessa, alkuperäiseen tarkoitukseensa rapuillallisilla.


Kävimme tänään koko perheen voimin MP-messuilla ja siitä löytyy oma tarina Instagram Stories puolelta.

Kaunista alkavaa viikkoa,

Mervi

lauantai 3. helmikuuta 2018

Lakritsitaatelit ja kahden euron leggarit

Rauhallinen lauantaiaamu. Kuppi teetä, uusi sisustuslehti ja kulhollinen lakritsitaateleita. Harvinaista herkkua. Rauhalliset aamut siis, lakutaateleita meiltä löytyy lähes viikoittain.


Olen jäänyt koukkuun näihin lakritsijauheella kuorrutettuihin herkkuihin. Toistaiseksi olen ostanut taatelit valmiiksi kuorrutettuina, mutta näitä olisi helppo tehdä myös itse; taatelit pyöritellään lakritsijauheessa ja nautitaan. Tässä ohjeessa tuskin on epäonnistumisen vaaraa. 


Laitan lähes päivittäin ruokaa, mutta leivon tuskin koskaan. Tytär on todella innokas leipuri ja tätä tekstiä kirjoittaessani uunissa paistuu neidin toimesta suklaakeksit. Mikäli tyttärelle tulee tenkkapoo leivontahommissa, kääntyy hän automaattisesti isänsä puoleen. Pari viikko sitten oli soittanut isälleen kesken työpäivän kysyäkseen, että millä voisi kuorruttaa muffinssit. Idea tomusokerikuorrutteeseen oli syntynyt puhelun aikana. Mutta se, että hän soittaa nimeomaan isälleen kertonee kaiken minun taidoistani.


Mies täytti viikolla vuosia ja lupasin, että juhlistamme synttäreitä huomenna moottoripyörämessujen merkeissä koko perheen voimin. Messuilujen jälkeen olen luvannut vielä tarjota burgerit miehen valitsemassa paikassa. 


Rauhallinen aamuhetki sai pienen särön siinä kohtaa, kun kiipesin ruokapöydälle ottamaan tuota viimeistä kuvaa. Tuli juuri mieleeni, että toivottavasti talon ohitse kulkevalla kadulla ei ollut liikennettä, kun pyllistelin kahden euron velourlegginseissä keittiön ikkunassa etsimässä täydellistä kuvakulmaa, Artekin käsikranaattien heiluessa holtittomasti ympäriinsä. Miten noloa! Näen jo mielessäni otsikon kylän omassa fb-ryhmässä koirankakka- ja aurauskeskusteluiden välissä; "Mieheni järkyttyi! Keski-ikäinen nainen pyllisteli ikkunassa lauantaiaamuna! Tämä siitä seurasi, kun tuotiin lonkerot kauppaan!"

Lauantaiterveisin, Mervi ;)

tiistai 30. tammikuuta 2018

Isä-Poika -projekti

Suorastaan juhlava blogimme tuhannes postaus, olkaa hyvä:

Miksi tehdä helposti jos voi tehdä vaikeammin? Koska vaikeampi on joskus hauskempaa. Ja opettavaista.

Jutussa kasataan, mutta tässä kuvassa 10-vuoden takaa puretaan tietokonetta

Lapset ovat hoitaneet tähän saakka ATK-asiansa perheen yhteisessä käytössä olleella iMacillä. Kelpo kone toki, mutta järjestely on aiheuttanut pidemmän aikaa hampaiden kiristelyä. Kinaa vuoroista lasten välillä. Mäkki soveltuu enemmän kuin hyvin tyttären luoviin projekteihin, mutta vähän kehnosti pojan pelihommiin.


Olimme tulleet siihen pisteeseen, että koimme perustelluksi järjestää molemmille omat koneet. Tyttö halusi iMacin, ja poika jotain muuta, eli pelikoneen. Koska emme pelkää tarttua uusiin haasteisiin, päädyimme ensikertalaisille suorastaan rohkeaan projektiin, kasaamme koneen itse. Koska talossa ei ollut ennestään yhtään "perinteiseen" koneeseen tarvittavaa osaa, Jimm'siin lähti pitkähkö tilaus joka koostui niistä komponenteista, jotka koneen kokoamiseen tarvitaan eli:

Pepekin tsiigaa, että miten prosessorin jäähdytin pitäisi asentaa

Kotelo, jonka sisään komponentit asennetaan. Luonnollisesti valitsimme mallin, jonka toinen kylki on lasia, jotta hienot osat ja ledit ovat näkyvissä. Lisäksi emolevy, prosessori, prosessorin tuuletin, muistia kahdenlaista, virtalähde ja näyttö. Näppäimistö, hiiri ja kuulokkeet löytyivät jo ennestään. Kokeneemmat kaverit virnuilivat, että ei se kauheasti Legojen kasaamisesta eroa. No vähän erosi kuitenkin. Osat tulivat maanantaina, ja kone oli käyttökunnossa lauantaina.


Väliin mahtui jännittäviä hetkiä, ohjeiden lukemistä, Youtube -videoita, hyvin eksoottisen asennusruuvin rikkoutumisesta aiheutuneita sydämen tykytyksiä, kahvia, ja se maaginen virtakytkimen ensimmäinen painallus. Käynnistyykö, vai tuleeko vain savua.


Tätä kirjoitettaessa kone on ollut kovassa ajossa jo neljä päivää. Poika seuraa koneen toimintaa ja lämpöjä tarkasti, mutta ehkä jo uskallamme huokaista helpotuksesta, hyvin toimii. Kannattiko kasata itse? No todellakin. Poika ja isä oppivat molemmat melkoisesti. Helpommalla olisimme toki päässeet ostamalla valmiin paketin, mutta olisimme jääneet vaille jännittäviä mutta upeita hetkiä, ja hieman parempaa ymmärrystä siitä, mistä osista tuo taikalaatikko oikein koostuu. Ja se hyvä puolihan tällaisessa perinteisessä kotelomallissa on, että kun jotain tarvitsee päivittää, ei muuta kuin kotelo auki, vanha kiertoon ja uutta sisään. Projektia helpotti myös Jimm'sin hyvä sparraus osien valinnassa ja rikkoutuneen ruuvin korvaavien kiinnitystarvikkeiden pikainen toimitus.

ATK terveisin:

Petri ja Eemil

Ps, ne speksit: Kotelo: Fractal Desing Define R6. Virtalähde: Seasonic 620W M12II-620 Evolution Emolevy: Asus ROG STRIX Z370 Gaming. Prosessori: Intel Coffee Lake i7-8700K 3,7 GHz 12MB Tray. Prosessorin jäähdytin: Cooler Master Hyper 212 EVO. Näytönohjain: Gigabyte GeForce GTX 1080 Winforce OC, 8GB. Kiintolevy: Samsung 500GB 960 EVO SSD M.2, RAM: Kingston 16GB Hyper C Fury. Näyttö: BenQ 27" ZOWIE XL2730, 144Hz.

* osista on saatu alennusta Jimm´siltä bloginäkyvyyttä vastaan.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Eteisen edullinen ehostus

Kaupallinen yhteistyö: Byggmax, Ilves maalit

Eteinen oli päässyt nuhrautumaan arjen taisteluissa ruokottoman huonoon kuntoon. Kauppakassi, koulureput ja seinää vasten nojailevat teinit jättävät niitä elämän jäljiksi kutsuttuja merkkejään pienen tilan seiniin, joten oli korkea aika suunnata rautakauppaan maalinhakureissulle.

Pepe maastoutuu sisustukseen

Kävimme hakemassa maalit ja tarvikkeet Espoon Byggmaxista. Byggmaxista löytyy laaja valikoima kotimaisia ja edullisia Ilves -maaleja sekä myös sävytyspalvelu, joten saatiin eteisen seinät mätsäämään hyvin Pepen turkin kanssa. Ei me kyllä oikeasti Pepen turkin sävyä ajateltu, mutta ehkä olimme alitajuisesti greigeen tottuneet, ja siihen päädyimme eteisen pidemmän seinän, kylppärin puolen päädyn ja portaikon alkupätkän osalta. Ulko-oven puoleinen pääty maalattiin paperin valkoisella, koska se jatkaa samassa linjassa portaikkoon, joka on tarkoitus säilyttää valkoisena jatkossakin.


Aikaisemmin eteinen oli kauttaaltaan valkoinen, uusi sävy tuo eteiseen, tuohon arkipäivien taistelutantereeseen ripauksen arvokkuutta. Byggmaxin asiantuntija suositteli meille pesun- ja kulutuksen kestävää Ilves remonttimaalia, kuulosti järkevältä. Koko maalausprojektin hinta oli maalien ja tarvikkeiden osalta noin 60 euroa, joten ei kovin kallis remontti.


Mutta eihän se ihan siihen sitten jäänyt kuitenkaan. Innostuimme hankkimaan eteiseen myös uuden maton. Ajatuksissa oli tehdä matto tekstiililaatoista, mutta kun rouva sattui ilahtumaan kuvissa näkyvän kokolattiamaton sävyyn, suunnitelmiin tuli muutos. Tilasimme 2,5m x 4m -mattopalan Byggmaxin nettikaupasta ja se toimitettiin käteväsi kotiovelle. Leikkelin maton eteisen muotoon autotallissa, melkoinen askartelu ja ihan ei mitat millilleen sattunut, mutta lopputulos vaikuttaa hyvältä. Eteisen laattalattia on melko hankala pitää siistin näköisenä, saa nähdä miten tuo matto toimii tuossa. Ostoslistalla ollut jo pidempään höyrypesuri, se saattaisi auttaa maton siistinä pitämisessä. Toisaalta, aika edullinen kokeilu, ja ainakin näin tuoreeltaan vaikuttaa hyvältä.


Seuraavana sitten juttua pojan huoneen muutoksesta. Ukkelin huoneessa on järjestys vaihtunut ja illat ovat venyneet pitkiksi uutta pelikonetta kasatessa.

Mukavaa viikon alkua,

Petri, Mervi (ja Pepe)


lauantai 27. tammikuuta 2018

Pepen lauantaiaamu

Minulta kysytään: miten Pepellä menee? Mitä Pepelle kuuluu? Kiitos kysymästä, Pepe voi oikein hyvin! Karvakorvan viikonloppu alkoi rennosti hyvin nukutun yön jälkeen. Pepellä ei ole viikonloppuisin mitään kiirettä aamulenkille, vaan se mielellään köllöttelee makkarissa arkiaamuja pidempään.  

Työviikko oli vienyt emännän voimat siinä määrin, etten jaksanut perjantaina tehdä ruokaostoksia. Niinpä lauantaiaamuna nälkäisiä lapsia ja Pepeä tervehti jääkaapissa vain valo. 


Pepen aamulenkki suuntautui siis lähikauppaan. Onneksi kaupan tiskistä löytyi vasta paistetut croissantit ja kahvimaitoa. Näiden lisäksi puristin kaupan mehukoneesta mukaan litran tuoretta appelsiinimehua. Pepeä muistettiin paketilla lihahyytelöä. Se antaa mukavasti lisämakua raksuille.

Kotona mies oli ehtinyt kattamaan pöydän ja suunnitteli pojan kanssa viikolla alkaneen isä-poika projektin seuraavaa vaihetta. Tästä hermoja ja kärsivällisyyttä koettelevasta projektista on tulossa lähiaikoina juttua myös blogiin. 


Pepen ajantaju ei ole kovin kummoinen, mutta koiruli tuntuu tietävän milloin on viikonloppu. Viikonloppuaamuisin se on erityisen iloinen ja leikkisä. Tänään se onnistui houkuttelemaan palloleikkiin tyttären ja pojan. Lapset vedättivät Pepeä pallopelissä ihan 6-0, mutta se vain riemastutti koiraherraa. 

Yhteisen pelihetken jälkeen Pepelle olisi ilmeestä päätellen maistunut tyttären leipomat muffinssit. Makea toive jäi kuitenkin toteutumatta, vaikka kenellekään ei jäänyt epäselväksi vihjailevan katseen merkitys. 


Tyttö on opettanut Pepen hyppäämään taputuksesta syliin. Yhdellä valtavalla loikalla Pepe laskeutuu tyttären syliin ja nostaa etutassut tämän olkapäille. Kaverusten mittasuhteet saavaat tempun näyttämään välillä varsin hurjalta. Kaksikko on kuitenkin toistanut hyppyä sellaisia määriä, että  se harvoin epäonnistuu.

Jos Pepeltä kysyttäisiin, niin se olisi varmasti sitä mieltä, että onni asuu lauantaiaamuissa. 


Mukavaa viikonloppua!


T. Mervi