Tietoa mainostajalle ›

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Olohuoneen sivupöytä, osa 2.

Sillä välin kun Pepe ja Petri viettivät laatuaikaa autotallin puolella, pyörähti yläkerrassa käyntiin huonekaluruletti. 


Tykästyin viime viikolla ajatukseen pienestä viinilasinlepuustuspöydästä sohvan takana. Terassilta tuotu pöytä osoittautui kuitenkin hieman liian kiikkeräksi Pepen rajuihin ohituksiin. Siinä heilahtaa helposti punaviinit kaaressa sohvalle, kun Pepe rynnistää rakkaimman lelunsa, pallon, perässä sohvan taakse. 


Niinpä terassipöytä pääsi takaisin terassin puolella ja minä rullailin tilaan vaihteeksi Artekin tarjoiluvaunun makuuhuoneen puolelta. Vaunu on tukeva, sen yläosaan voi tehdä asetelmia ja alaosassa on kätevä ladata työläppäräreitä, joita on aiemmin ladattu sohvan alla.  Siirsin vielä sohvaa kauemmaksi vaunusta ja näin kokonaisuudesta tuli ilmavampi. Kokeillaan tätä ratkaisua nyt seuraavan viikon ajan.

Sunnuntai terveisin, Mervi


*Havi´s White Linen kynttilä saatu blogin kautta.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Varasuunnitelma


Päivällä mietin, että illalla voisi treenata. Mutta sitten kävi niin hassusti, että join illallisella vahingossa pari lasia viiniä. Enpä kuitenkaan hätääntynyt, vaan aktivoin varasuunnitelman. Autotalli, kolmas lasi punaviiniä ja sikari. Siinäpä ne tärkeimmät elementit. Tilaisuuden pukukoodiin kuuluvat villasukat ja tarkoitukseen pyhitetty pikkutakki. Hyvä tietää, jos aiot joskus liittyä seuraan. 

Joskus viihdytän itseäni sikarin ja viinin lomassa lueskelemalla Tekniikan Maailmaa tai Suomen Kuvalehteä. Aika usein laitan kuitenkin tykin päälle ja laajennan maailmankatsomustani katsomalla pari Vicen dokkaria HBO:lta. Fanitan Viceä. Jos olisi rahaa ja aikaa, perustaisin itsekin uuden ajan monikanavaisen mediatalon joka tuottaisi korkealaatuista, puolueetonta sisältöä aiheista joihin muut eivät uskalla koskea.

Pepe on aina messissä, olipa meno mikä tahansa. Pieni savu ei kaveria haittaa. Muut perheen jäsenet tosin huomauttelevat, että turkki haisee sikarille. Pepeä haittasi kuitenkin enemmän kameran kanssa tallissa vieraillut rouva. Selkeä reviiriloukkaus.

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille,

Petri & Pepe

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Olohuoneen sivupöytä

Aamupäivällä oli pari tuntia omaa aikaa. Pojat treeneissä ja tyttö kavereiden luona. En enää muista mitä minun oli tarkoitus tehdä, mutta lopulta löysin itseni raahaamassa terassin mustaa metallipöytää olohuoneeseen.


Minun on tehnyt jo pitkään mieli kokeilla, sopisiko sohvaryhmän taakse pieni pöytä tai taso, johon voisi tehdä asetelmia ja lepuuttaa viinilasia perjantaisin.


Kahvi ehti jäähtyä olkkarin pöydälle minun huseeratessa huonekalujen kanssa. Koska terassikausi ei ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin, pöytä saa jäädä toviksi olohuoneen puolelle. 


Itseni tuntien, mieli voi muuttua nopeasti ja voi olla, että pöytä alkaa tuntumaan ylimääräiseltä, epäsopivalta. Mutta yhtä helpostihan se siitä sitten lähtee kuin tulikin.  Täytyy hieman tunnustella tätä ratkaisua. Mitä mieltä te lukijat olette asiasta, sopiiko sohvan taakse esim. pieni pöytä tai jokin muu taso?


Tällaisia juttuja tällä kertaa sisustusrintamalla. Testailin viikonloppuna myös ensimmäistä kertaa Instagram Stories -puolta. Sieltä löytyy nyt tunnelmia sunnuntaipäivän lettukesteistä.

Sisustusterveisin, Mervi

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Saippuakuppi ja pari naarmua

Muistuttelen lapsia näin norovirus- ja flunssakauden aikana jatkuvasti käsien pesusta. Erään aihetta käsitelleen saarnan jälkeen tytär totesi, että hän haluaa sitten myös alakerran vessaan jonkun hyväntuoksuisen palasaippuan vaihteluna pumppupulloille ja nestemäisille saippuoille. No sehän sopii. Jos näin helpolla toimenpiteellä lisätään lasten kiinnostusta käsien pesuun niin mikäs siinä.


Erilaisia saippuoita löytyikin kodistamme runsaasti (yllätys, yllätys), mutta yhtään ylimääräistä saippuakuppia ei ollut jäänyt kaappeihin pyörimään. Tai ainakaan tähän hätään ei löytynyt. Lähdimme siis tyttären kanssa asioiksemme saippuakippoa hakemaan. Löysimme kuvissa näkyvän, turkoosiin taittavan kupin Vepsäläisen Habitatin poistotuotteista, hinta kokonaisen euron! Ilahduimme kumpikin kauniista ja edullisesta löydöstä. 


Ennen käyttöönottoa piti kuppi tietenkin kuvata tänne blogiin ja jakaa teille lukijoille edullinen ostosvinkki. Ei muuta kuin kuppi poseeraamaan olohuoneen pöydälle ja Nikon laulamaan.


Mutta sitten kävikin hassu pieni juttu. Kun siirsin kuvausten aikana pöydällä ollutta maljakkoa, raapaisi maljakon alla ollut lautanen pari ikävän näköistä naarmua melkein upouuteen marmorilevyyn. Kyllä harmitti! Eihän niitä naarmuja huomaa, jos ei hoksaa hakea, mutta ai että otti päähän. Mies tarjosi samaa väsynyttä lohdutusta jota minäkin aina hänelle tarjoilen, kun parketin naarmuista valittaa; "elämän jälkiä". Ei auttanut yhtään, melkein nakkasin kipolla kulmaan :)

En tiedä, saippuallako niitä naarmuja koittaisi peitellä? Jos on jotain kikkoja tiedossa, nyt on olisi tarvetta.

Mutta näin viikko alkuun meidän päässä,

Mervi

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ruusuja hopeamaljassa

Sunnuntaiaamut ovat ehdottomasti viikon parhaita hetkiä. Sillä aikaa kun minä ja Pepe käymme rauhallisella aamukävelyllä, valmistaa mies koko perheelle aamiaista. Lapset heräilevät huoneissaan uuteen päivään ilman kiirettä. 


Kaipasin perjantaina pientä piristystä kevätkotiin ja poikkesin töiden jälkeen Vepsäläisellä. Poistuin  myymälästä Georg Jensenin Cafu maljakko kainalossa. En ehtinyt enää perjantaina kukkakauppaan, mutta nappasin ruokakaupasta mukaan nipun ruusuja, koska olihan uusi maljakko saatava heti käyttöön.


Elegantti maljakko ja ruusut kruunasivat läsnäolollaan perinteisen sunnuntai aamiaisen. Minulle tuli ruusujen ja maljakon yhdistelmästä mieleen vuosien takainen iskelmä; ruusuja hopeamaljassa. Maljakko ei kuitenkaan ole hopeaa vaan kiillotettua terästä ja toivottavasti käytössä ikuinen. Ruusumaljakko oli pöydässä niin tehokas katseenvangitsija etten häiriintynyt edes sohvaryhmän ympärillä olevasta kaaoksesta.


Myös Pepe osaa ottaa sunnuntaisin rennosti. Muiden syödessä aamiaista kaveri petasi sohvatyynyt uuteen järjestykseen ja otti kevyet aamupäiväunet sohvan nurkassa. Pepellä on tarkka sisäinen kello. Arkiaamuisin se tietää mennä miehen puolelle sänkyä odottamaan aamulenkkiseuraa, mutta viikonloppuisin koiruus tulee tökkimään kuonollaan minua. Sain aamulla sänkyyn toimitettuna myös villasukat. Kenties Pepe ajatteli, että lähtö nopeutuu, kun emäntä pukee vaatteet päälle jo sängyssä.


Kävimme tyttären kanssa iltapäivällä Ikeassa, josta toimme koiraherralle tuliaisiksi hänen suuresti rakastamansa valkoisen pehmorotan. Siinä meni noin puoli minuuttia niin rotalta oli häntä irti ja valkoista fylliä valui ulos rotta paran takapuolesta. Tällä hetkellä Pepe käyskentelee laihtunut rotta suussaan ympäri kämppää ja sinne tänne putoilee rotan valkoisia, pehmeitä sisälmyksiä. Melko brutaalia menoa modernissa puutalossa näin sunnuntai-iltana.

T. Mervi

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Asennevamma

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Stella kodinhoitopalvelut

Kodinhoitopalveluita tarjoava Stella haastoi meidät ja myös teidät, hyvät lukijamme, pohtimaan palveluiden hyödyntämistä arjen helpottamiseksi. Käytämmekö ulkopuolista apua, jos kyllä, miksi? Jos emme, sekin kiinnostaa.


Meidän perheessä palveluita ei ole juurikaan hyödynnetty. Aikaisempi työnantaja tarjosi mahdollisuuden sairaan lapsen kotihoitajaan, sitä hyödynsimme muutaman kerran. Lapset olivat ihan pähkinöinä. Joku tuli lellimään heitä koko päiväksi. Kritiikkiä tuli vain kerran, kun hoitaja ei ollut myöntänyt riittävästi ruutuaikaa, aivan mahtava tyyppi! Mutta muuten, ei. Mutta miksi? No, minäpä kerron oman näkemykseni, Mervi voi toki olla eri mieltä.


Syy numero yksi, kotikasvatus. Kyllä, se heijastuu vahvasti omaan asennemaailmaan vielä näin nelikymppisenäkin. Kenelläkään ei käynyt siivoojaa, eikä palveluita ostettu muutenkaan. Ei ollut varaa, mutta ei olisi varmaan asennekaan antanut myöten. Itse tehtiin kaikki. Kaadettiin puut ja veistettiin sukset joilla hiihdettiin susia karkuun. Ulkopuolisen avun käyttäminen olisi ollut noloa, eikö nuo muka saa hoidettua omia asioitaan?

Syy numero kaksi, raha. Raskiiko sitä? Monta sataa euroa kuukaudessa. Mieluummin imuroin itse vitutukseen melkein räjähtäen kuin maksan jollekin muulle. Taas, perkele, tämä eteinen on hiekkainen kuin Sahara vaikka ulkona on lunta. Mistä ulottuvuudesta nuo ipanat tänne sitä kantavat.
Ja vielä, minkälaisen mallin lapsetkin saavat, jos oppivat siihen, että joku muu siivoaa jäljet? Kysyn vaan.


Noh, olisiko miettimisen paikka. Millainen meidän elämämme on ja miten haluamme aikamme investoida? Yritän vältellä ilmauksen "kiireistä" toistamista koska sen sanominen on jotenkin niin pateettista, joten sanotaanko nyt vaikka niin, että onhan tässä kaikenlaista. Monena päivänä matkassa on parikin muuttujaa. Vapaa-aikaa on kohtalaisen vähän. Siitäkään en viitsi valittaa, kun itsepähän on elämänsä rakentanut ja työnsä valinnut. Mutta, kun sitä vapaa-aikaa on rajallisesti, kuten tuli todettua, ehkä sen tosiaan voisi käyttää muutenkin kuin imurin varressa hammasta purren. Mutta vähän tätä täytyy kuitenkin vielä miettiä, koska toisaalta se on niin vaikea olla tekemättä mitään korvien välissä hyödylliseksi miellettyä.


Tiedän asenteeni vääräksi, ja harkitsen mielipiteeni muuttamista. Ehkä mahdollisesti olisimme ansainneet ne siivouksesta tai muista kodinhoitotöistä vapautuvat tunnit vapaaksi. Ja jos näin kävisi, voisin käyttää sen ajan vaikka tanssimalla tyttäreni kanssa Antti Tuiskun uuden sinkun tahtiin, niin kuin joskus tapaamme tehdä. "Mun on pakko twerkkaa, jotta saisin fyrkkaa", vaikka nyt twerkattaisiinkin ihan vain rentoututumisen vuoksi.

Mutta, nyt on sinun vuorosi kertoa mitä mieltä olet palveluiden ostamisesta. Kannattaa ehdottomasti klikata vastaamaan Stella kodinhoitopalveluita koskevaan tutkimukseen tästä linkistä. Vastaaminen vie vain hetken ja kolme onnekasta oman mielipiteensä kertonutta vastaajaa voittaa jotain hienoa, puhtaan kodin Stellan toimesta! Palkintona siis kolmelle kolmen tunnin kotisiivous -lahjakortti, kelpaisi kyllä!

Siivouspäivän tunnelmissa,

Petri

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Syntymäpäivälahja

Täällä ollaan, hengissä ja parempaan päin. Hiihtoloman loppu sujui kutakuinkin samoissa merkeissä kuin väliaikakatsaus antoi ymmärtää, ja perhettämme riivannut sairastelu jatkui vielä tämänkin viikon. Mutta nyt alamme olemaan kaikki terveiden kirjoissa. Toivotaan, että pahimmat sairastelut olivat nyt tältä keväältä tässä. Lentsuaalto selittää myös hetken blogihiljaisuuden, koitetaan nyt aktivoitua kun ollaan paremmissa voimissa.


Täytin tuossa kuukausi sitten tasavuosiakin. Juhlittiin pienessä piirissä mutta sitäkin laadukkaammin. Sain toivoa itselleni ihan syntymäpäivälahjaakin. Ei tuottanut vaikeuksia keksiä, että mitä sitä haluaisi. Edellinen levysoitin hajosi peruuttamattomasti muutamia vuosia sitten, ja kun huomasin, että markkinoille on tullut nykyiseen kokoonpanoon mukavasti sopiva soitin, peli oli selvä.


Soitin on Pro-Ject Essential II Digital, jossa tuo digital viittaa optiseen ulostuloon. Tarvitsin siis tuollaisen liitäntämahdollisuuden jotta saisin äänen kulumaan ilman suurempia virityksiä käytössä olevan Gambridge Audion kanssa.

Nyt pääsemme taas fiilistelemään napsuvan vinyylin tahdissa, ja olen jälleen hieman enemmän motivoitunut kävelemään vaimon perässä kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa, niistäkin kun saattaa joskus tehdä jotain löytöjä. Jos haluat päästä eroon omista vanhoista vinyyleistäsi, vinkkaa vain, täällä saattaa olla kiinnostunut ostaja :)

T:Petri


Kaupallinen tarkennus: Levysoittimesta saatu alennusta näkyvyyttä vastaan.