Tietoa mainostajalle ›

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Sunnuntai perinne

Melkein joka sunnuntai aamiainen samalla kaavalla. Välillä ehdotan muutoksia, mutta yleisö ei halua. Tytär totesin tänään, että hän haluaa jatkaa perinnettä sitten omassa perheessään. "Meinaat siis tehdä joka sunnuntai samanlaisen aamiaisen, eli munakokkelia, pekonia ja tuoreita croisantteja?", kysyin. "Ei, kun mies tekee, minä nukun pitkään", hän vastasi. Niinpä tietenkin, hän haluaa siirtää perinteen eteenpäin tismalleen samanlaisena.


Sosiaalista mediaa selaillessa tulee väistämättä mieleen, että kaikki muut jaksavat olla aktiivisempia viikonloppuisin. Olisihan tänäkin viikonloppuna ollut paljon mielenkiintoista nähtävää, Kentin konsertti yhtenä esimerkkinä. Mutta kun ei saa aikaiseksi, ei sitten millään. Kotona lepäily ja touhuilu houkuttelee tällä hetkellä paljon enemmän. Tämä ei toki koske kaikkia. Tytär on kyläluutaillut meidänkin edestä. Eilen oli kaverin Halloween synttärit, tänään toisen kaverin saman teemaiset kekkerit.


Poika on viettänyt pientä urheilutaukoa ja syventänyt ystävyyssuhteinaan verkkopelikavereihin. Skype on auki koko ajan. Linjan toisessa päässä on ollut usein samanhenkinen poika pohjois-Suomesta. Tullut melkein tutuksi jo meillekin. Se hyvä puolihan noissa nykyajan peleissä on, että niitä pelataan yhdessä muiden kanssa, ja uusia tuttavuuksia on tullut ympäri Eurooppaa. Ehti kuitenkin leipomaan köksän läksyiksi tulleet sämpylät. Ei tosin aikonut tehdä ihan heti uudelleen, kun tuhlaantui yli tunti tehokasta peliaikaa.


Vaimo väsytti itsensä treeneissä sen verran perusteellisesti, että kiukutteli pyykkikoneella solmuun menneitä paitoja. Kävin avaamassa solmun, ettei tulisi sen pahempaa hammasten kiristystä.

Näistä tunnelmista kohti uutta viikkoa.

Petri

lauantai 29. lokakuuta 2016

Laatikko


Kyllä kierrätys kannattaa. Lahjoitimme naapurille viime viikonloppuna pihahommista ylijääneet betonilaatat. Laatat olivat meille lähinnä rakennusjätettä ja aiheuttivat pienellä pihalla säilytysongelman. Naapuri kiitti laatoista kiikuttamalla meille laatikollisen viinejä ja pullon hyvää rommia. Kiitos! Viinit oli pakattu kauniiseen puulaatikkoon, jonka otin käyttöön makuuhuoneeseen. Viinilaatikko toimii tilapäisenä säilyttimenä kunnes osaan valita tilaan sopivan kalusteen.

Sitten vaan jännäämään, kummasta tulee ensin valmista, naapurin pihasta vai viinipulloista. 

Mukavaa viikonloppua ja Halloweenia!

T. Mervi

tiistai 25. lokakuuta 2016

Aurinkoa purkista


Yhteistyössä Suomen Blogimedia ja Verman

Se on kuulkaas nyt sellainen juttu, että täällä kotimaassa aurinko antaa seuraavan kerran riittävästi D-vitamiinia toukokuussa. Kuulostaahan se melko lohduttomalta, mutta eihän tuohon ole enää kuin vajaa puoli vuottta. Välillä sitä ihan miettii, että kenen idea on ollut lähteä asuttamaan tätä pimeää ja kylmää pohjolaa. Muistan kun eräskin koomikko kerran asiaa pohti ja ihmetteli samalla, että miten vain lyhytjalkaiset naiset pääsivät jäitä pitkin meren yli, kun pidempisääriset jäivät Tallinnaan. Vitsi vitsi.


Syömisiin pitää kyllä kiinnittää huomiota. Jos et saa D-vitaaminia tarpeeksi, väsyttää loskassa tarpominen vielä enemmän ja voi vaikka sisusteluintokin heiketä. Virallisten suositusten mukaan terveen aikuisen pitäisi saada D-vitamiinia 10-20 mikrogrammaa päivässä. Tuo onnistuu esimerkiksi ryystämällä maitoa ja syömällä 130 grammaa lohta päivässä. Mutta jos joka päivä ei jaksa lähteä lohipilkille, D:t voi täydentää purkista.

Verman toi tälle kaamoskaudelle apteekkeihin Oliiviöljy Minisun D3-vitamiinit. Tuotteen paras ominaisuus tulikin jo tuossa ilmi. Siinä ei ole mitään muuta kuin neitsytoliiviöljyä ja D-vitamiinia. Oliiviöljyssä on hyvää tekeviä antioksidantteja, D-vitamiini pitää huolta luista ja lihaksista, sekä edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.


Eli arvon leidit, pitäkää huoli, että muistatte täydentää omia vitamiinivarastojanne ja huolehtikaa myös miestenne D-vitamiinnin saannista jos eivät itse ymmärrä, niin jaksavat sitten paremmin tukea teitä projekteissanne. Lisätietoa D-vitamiinista ja sen tärkeydestä hyvinvoinnille löytyy esimerkiksi täältä.

Näillä eväillä kohti Suomen, varsinkin Etelä-Suomen kaunista talvea ;)

T: Petri

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Hiljainen sunnuntai

Mitähän tuolla teepannussa näkyy? Ennustus? 

Pilvistä, sateista, kylmä. Lapset ovat vierailemassa mummolassa, joten talo oli tyhjempi ja hiljainen. Aamupala, treenit autotallissa ja lepäilyä. Iltapäivällä tehtiin tulet takkaan, siinä sitten harmaissa paidoissaan Pepe ja Rouva lämmittelivät. Pepe kaipaa selkeästi lapsia. On hieman alakuloinen, kun pienet ystävät ovat poissa. Mahtaa ilahtua kovasti huomenna, kun kaverit tulevat takaisin.

Loppuilta sohvalla villasukissa "Sorjosen" parissa, rentoa sunnuntain jatkoa teillekin,

Petri

maanantai 17. lokakuuta 2016

Tunnelman nostattajat


Muutama kynttilä olohuoneen pöydällä nostattaa kummasti maanantai-illan tunnelmaa. Otin ensimmäistä kertaa käyttöön kesällä Skultunan tehtaalta hankitut Lilja kynttilänjalat. Hieman olisi kynttilänjalkojen pinta kaivannut kiillotusta, mutta saivat nyt kelvata tuollaisenaan, kun en työpäivän jälkeen kiillotushommiin jaksanut ryhtyä.

Syysterveisin, Mervi

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Pihahommissa

Kivirenkaan sisälle tulee multaa ja istutuksia

Meidän pihatyöt etenevät mallilla kun ehtii ja jaksaa. Koskee myös urakoitsijaa. Nyt hän sitten ehti, ja tarkoittaa sitä, että isännänkin pitää sykähtää. Siirsin tänään omin käsin pari tonnia kiviä pois töiden edestä. Kadutti, että tein eilen kuntosalitreeninkin. Ei olisi tarvinnut. Nyt on toimistomiehen kädet niin kipeät ettei meinaa näppikselle taipua. Keväällä kuvasimme ja kirjoitimme talon toisesta sivusta. Näistä kuvista näkee nyt hyvin toisen puolen. Rinteeseen tulee tuollainen kivipuutarha. Kuvissa näkyvät isommat kivet saavat kaverikseen singeliä, ja toivottavasti nuo murikat pitävät sen pakoillaan, ettei lähde valumaan alamäkeen.

Hyvä, että projekti etenee, vaikkakin hitaasti. Ja onneksi huomenna pääsee töihin lepäämään.

Petri

lauantai 15. lokakuuta 2016

Uutta sisustuksessa - metsän eläimet

Forest Greetings. Plywood poster 24 x 30 cm. Teemu Järvi.

Posteljooni toi kivan syysyllärin torstaina. Paketista paljastui Teemu Järven "Forest Greetings" -seinäkalenteri. Kalenterin lisäksi maaliskuun eläin orava tuli myös ohuelle vanerille painettuna. Sattuipa sopivasti, sillä orava on yksi meidän tyttären lemppari eläimistä. Hän haluaa varmasti oravan omaan huoneeseensa, kunhan se on aikansa somistanut olohuonettamme.

Kalenteri eläimet ovat kotoisia ja kauniita. Taiteilijan työt ovat jo tovin somistaneet myös työpistettämme. Ostimme pari vuotta sitten kolme eläinaiheista taulua Kaapelitehtaan design -markkinoilta. Tällaiset luontoaiheiset teokset sopivat mielestäni kivasti myös joulupukin konttiin. 

Mukavaa viikonloppua!

T. Mervi


Tuotteet saatu blogin kautta. Kiitos Teemu Järvi.

torstai 13. lokakuuta 2016

Vaihtelua ruoanlaittoon


Yhteistyössä Suomen Blogimedia ja Valio

Poika syö kuin hevonen. Paljon ja usein. Ihmekös tuo, kaveri treenaa todella paljon ja koittaa siinä kasvaa samaan aikaan. Tyttärellä suunnilleen sama tahti, välillä tavoitamme parivaljakon ruuhkauttamassa jääkaapin edustaa ja ihmettelemässä, että miten tämä on taas tyhjä. Jostain syystä, lapsille on syntynyt sellainen maku, että einekset eivät nakkeja lukuunottamatta oikein maistu.

Ja varsinkin poika on välillä aika vaativa. Ei sillä etteikö kaikkea syötäisi, mutta jos ruoka vaikuttaa liian köykäiseltä, kiitosta ei keittäjälle heru. Nuorempana palaute oli niinkin suoraa, että kaveri saattoi pettyä kyyneliin saakka jos pöytään ei tipahtanut lihapataa. Onneksi tästä on jo sentään päästy yli. Joten kyllä, tämä perhe kaipaa kipeästi uusia ja hyviä ideoita arkiruokailuun. Helpot, terveelliset uutuudet tervetuloa, me kyllä testaamme!


Kauppojen hyllyille ilmaantui äskettäin Valio MiFU® -uutuus, ja sehän piti ottaa vaativan raadin koeponnistettavaksi. Valion ruokarae on tarkoitettu lämpimien ruokien pääraaka-aineeksi, mutta kyllä sitä voi lusikoida suoraan purkistakin ääntä kohden, jos siltä tuntuu, kokeilin tuotakin. Mutta tosiaan, on siis ensisijaisesti tarkoitettu kypsennettäväksi punaisen ja vaalean lihan tapaan. Näin alussa uteliaisuutemme kohdistui siihen, että voisiko Mifusta olla todella helppojen ja nopeiden aterioiden raaka-aineeksi. Sellaisten, joita lapsetkin osaisivat kokkailla ihan itsekin.


Eli, mifunoitu tomaatti -omeletti. Valmistuu muutamassa minuutissa, vie varmasti nälän, ja pitää sen myös poissa riittävän pitkään. Helppo ja hyvä:

Munat kuppiin, loraus maitoa, hieman suolaa ja pippuria. Sekoitus ja  seos pannulle, Mifut ja tomaatit toiselle reunalle päälle vielä hyppysellinen kevätsipulia. Hetken päästä kääntö, vielä tovi pannulla, ja sen on siinä. Onnistuu varmasti myös jälkikasvulta, tosin epäilen, että jättävät tuon sipulin väliin.


Meksikon pippuri ei ollut mitenkään kovin tymäkkä, mutta riittävän säväyksen toi kuitenkin. Ensikosketuksemme Mifuun oli reseptiikan puolelta helpohko, mutta emme varmasti jätä testejä tähän. Seuraavaksi otetaan käsittelyyn lapsiperheen klassikot, eli paniikkipasta ja pikawokki. Ensimmäisessä Mifulla korvataan kaikille tuttu j-liha, jälkimmäisessä se random raaka-aine, mitä nyt ikinä sattuu olemaankaan. Lisätietoa Mifusta ja ihan ammattilaisten laatimia vinkkejä löydät tämän linkin takaa.


Täydellä vatsalla arki sujuu paremmin,

T:Petri

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Syksyinen sunnuntairetki

Pitkästä aikaa oikeasti rento viikonloppu perheen kanssa. Ei turnauksia, ei reissuja, pelkästään lepäilyä ja touhuilua sopivassa suhteessa. Lauantain Petri summasikin jo eilen, tänään suuntasimme koko perheen voimin Pókemon -jahtiin Suomenlinnaan. Ajattelimme, että viileä syystuuli olisi karkottanut jo pahimmat ruuhkat, mutta mitä vielä! Väkeä piisasi, mutta se ei menoa haitannut.


Pepekin pääsi mukaan retkelle. Karvakaveri oli lievästi sanottuna tohkeissaan, varsinkin kun pääsi vielä uimaankin. Ei viileä keli haitannut. Jos Pepe osaisi puhua, sanoisi varmaan, että muuten täydellinen reissu, mutta miksi hänelle ei tarjoiltu ravintolan sunnuntai brunssia? Onneksi Suomenlinnan ravintolat ovat sen verran joustavia, että kaveri pääsi kuitenkin sisään lämmittelemään uinnin jälkeen. Paluumatkan lautalla tapahtui jotain mystistä. Hiljainen aasialaistaustainen tyttö lähestyi meille sanaakaan sanomatta Pepeä, joka ei yleensä ole kovin kiinnostunut vieraista ihmisistä, päinvastoin. Hämmästykseksemme tämä koirakuiskaaja otti Pepeä kuonosta kiinni, ja lumosi koirulin välittömästi. Aikansa siinä juttelivat, kunnes tämä nuori nainen katosi yhtä salaperäisesti kuin oli paikalle ilmaantunutkin. Pepe jäi vain katsomaan perään häntää heiluttaen.


Reippailun jälkeen napasimme vielä kauppatorin silakkamarkkinoiden jälkimainingeista pari valokuvaa ja kalapurnukkaa mukaan. Näistä tunnelmista on kiva aloittaa uusi viikko!

Terkuin, Mervi