Tietoa mainostajalle ›

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pellavaa ja tekoturkista






Sillä välin kun treenasimme pojan kanssa TRX:llä autotallissa, vaimo karkasi ostoksille. Kun yritin vetäytyä sohvalle nokosille, minut komennettiin pihalle kuvaamaan ostosreissun löydöksiä ja muurin päällä tapahtuvaa parkour -performanssia. Alimmat kuvat pitikin ottaa nopeasti, kun takana oli jonossa naapuruston lapsia. Mahtoivat katsoa, että mitenköhän hienosti pukeutuneelle tädille käy. Omakin poikamme pyöräili paikalle kesken kuvausten. Huomasin, että taisi hieman vaivautuneena vilkuilla ympärilleen, että eihän kukaan kaveri näe, kun mun vanhemmat sekoilee täällä puistossa. Koko kuvaussessio kesti vain muutaman minuutin. Niin kaunis malli, että oli helppo homma.

Petri

Laukku: Marc by Marc Jacobs
Nilkkurit: Primeboots
Huopahattu: Boomerang
Tekoturkisliivi/Kääntöliivi: Malena, By Pia´s 
Musta pellavamekko: Happiness, By Pia´s

Kuvaaja: Petri 

lauantai 28. marraskuuta 2015

Verhot vaatehuoneen eteen


Tässä on näkymä makuuhuoneen sängyltä vaatehuoneen suuntaan. Vaatehuoneemme on noin kuuden neliön tila, joka sijoittuu makuuhuoneen toiseen päätyyn, String hyllyköstä rakennetun työpisteen viereen. Käynti vaatehuoneeseen kulkee avoimen aukon kautta.

Silloin tällöin olisi mukavaa, ettei näkymä tilaan olisi näin avoin, sillä saattaahan olla ettei vaatehuone ole aina tiptop -kunnossa. Raskaita ovia emme ole aukkoon halunneet, koska käynti tilaan tulee olla vaivaton ja helppo.

Piipahdin tänään nopeasti Ikeassa ja katseeni osui Lill merkkisiin verhoihin. Valkoiset, harsomaiset verhot päästävät valon läpi, mutta antavat samalla näkösuojaa. Yleisilmeeltään verhot ovat kevyen ilmavat. Verhopakkauksen hinta oli alle nejä euroa ja tässä vaiheessa jo arvaattekin, että pian tässä huushollissa asennetaan verhoja kuin Markon luotsaamassa Innossa konsanaan.

T. Mervi

Kuva: Riina Salokangas / Deko 11/2015

tiistai 24. marraskuuta 2015

Hell´s Kitchen


Kuvassa niin seesteisenä näyttäytyvä keittiö on arkisin melkoinen Hell's Kitchen. Siitä on idylli melko kaukana, kun yritetään valmistaa ruokaa töiden ja junnujen treenien väliin jäävän marginaalisen aikaikkunan puitteissa. Molemmilla on omat tapansa ylittää lasten asettama laatuvaatimus rimaa hipoen, mutta vaimon maneerit ovat huomattavasti hauskempia, joten nostetaan nyt niistä esille pari keskeisintä.

1. Alhainen nestemäärä
Vaimo ei ole mikään kova veden säästäjä, paitsi kokatessa. Olen yrittänyt keksiä mistä johtuu se, että hyvin usein nestekypsennystä vaativista annoksista puuttuu se viimeinen sentti tai desi. Esimerkkinä vaikkapa perunoiden keittäminen. Lähes poikkeuksetta päällimmäiset potut kellottavat puoliksi kuivilla. Oliko niin kiire, ettei ehtinyt laskemaan sitä viimeistä senttiä? Taittovirhe? Lapsuuden trauma?

2. Kiinteä kypsennyslämpötila
Tuon induktiolieden parhaita puoliahan on, että se kuumenee melkein yhtä nopeasti kuin hermostuva rouva, ja tarvittaessa myös viilenee hyvinkin nopeasti, aivan kuten esimerkkihenkilömme. Mutta vaimolle tällä ominaisuudella ei ole käyttöä. Olen huomannut, että noin 90 prosenttia kokkaustapahtumista hoidetaan kasilla. Keittämiset, paistamiset, ruskistamiset, kaikki. Olen joskus kysynyt, että onko tässä joku juttu taustalla, että tuohan on sama kuin ajaisi autolla vain yhdellä vaihteella. Vastaus taisi olla, että kasi on hyvä. Ysi olisi liikaa, ja seiska liian vähän, kasi on just sopiva. Eipä siitä sitten muuta. Antaa kattilan porista, kasilla.

Ruuhkavuositerveisin,

Petri

ps. Vaimon keittiöslogan voisi olla: "Kokkaa kasilla,  paistomittarina palohälytin". Viitaten menneeseen joulutorttuepisodiin, mikä päätyi palohälyttimen vihjailuun, että taitavat tortut olla jo kypsiä.


Kuva: Riina Salokangas / Deko 11/2015

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Lukunurkkauksessa




Lukunukkausta koristaa uusi Flos Tab T. valaisin. Valaisin hankittiin jokin aika sitten Vepsäläisen lahjakortilla, jonka saimme palkinnoksi The Blog Awards Finland kisan voitosta. Valaisin muistuttaa läsnäolollaan tuosta hienosta hetkestä ja tunnustuksesta, jonka blogimme sai. Valaisimen lisäksi nurkkauksesta löytyy uusi, joulunpyhiä odottava, kirja. Lahjakas ja ihana työystäväni Eeva-Maria Lisko julkaisi viime viikolla Hiekkalaatikko -nimisen esikoisromaaninsa. Mistä kirjassa on kyse, siitä hieman lisää alapuolella: 

"Hiekkalaatikko kertoo tarinan kolmekymppisestä Annasta, joka irtisanotaan työskenneltyään viisi vuotta Innovation –nimisen konsulttitoimiston teamleaderina. Kirja alkaa kohtauksella, jossa läpimärkä Anna juoksee pimenevässä sunnuntai-illassa sateista pururataa ja muistelee työtään, niitä aurinkoisia päiviä businessmaailman huipulla, kun hänellä vielä oli kiiltävä auto, jakkupuku ja teräväkärkiset korkokengät, kokoaikainen kiire ja koti, jossa oli järvimaisema ja porekylpy.
Oli, ei ole enää.
Saatuaan potkut töistä Anna heitetään pihalle myös parisuhteestaan. Entiset ystävät eivät kestä sellaista kohtaloa ja kääntävät katseensa toisaalle. Niin Anna päätyy hylättynä ja yksin halpaan vuokrayksiöön betonilähiöön kaupungin laidalle. Harmaan laatikkomallisen kerrostalon pihalla Anna törmää naapurirapun Ellaan ja Ellan lapsiin. Siitä alkaa Annan matka takaisin kokonaiseksi omaa elämäänsä ja tekemiään valintoja matkan varrella pohtien.
Annan muistelmissa entinen työpaikka muuttuu hiekkalaatikoksi, jossa aikuiset hiekkakaupunkeineen ja muoviautoineen leikkivät samaan tapaan kuin lapset kerrostalon takapihalla. Hiekkalaatikolla on hiekkalaatikon säännöt: Se lyö lujiten, jolla on isoin lapio.
Häpeän ja itseinhon kanssa painiva Anna hakee perusteluita irtisanomiselleen, haluaa ymmärtää miksi näin kävi juuri hänelle. Hän syyttää tapahtuneesta ensin itseään, mutta pikkuhiljaa hänen muistoistaan alkaa keriytyä auki vyyhti, joka osoittaa sormella ihan toiseen suuntaan. Anna haluaa tasata puntit, ei vain itsensä vaan myös muiden irtisanottujen takia, ja alkaa miettiä suunnitelmaa hiekkalapiollisen heittämiseksi päin entisen pomonsa kasvoja. Mutta miten kostaa laatikon kuninkaalle, itsevaltaiselle työnantajalle, kun kaikki mitä on, on vain sana sanaa vastaan?
Miten näin raskaasta ja masentavasta aiheesta saa värikkään ja humoristisen tarinan? Maailma on loppujen lopuksi harmaa vain silloin, kun siitä puuttuu valo."
Pimeät talvi-illat kutsuvat sohvan nurkkaan viltin alle lukemaan. Jos kiinnostuit Hiekkalaatikko -romaanista, voit hankkia sen omaksesi tai vaikkapa pukinkonttiin täältä. 
Iloa alkavaan viikkoon, Mervi

lauantai 21. marraskuuta 2015

Aina oikein - inspiraatiota sisustamiseen ja neulontaan





Neulominen rentouttaa, rauhoittaa, virkistää ja innostaa. Näin väittää Piia Kalliomäki uudessa Aina oikein -kirjassaan.

Jaahas, mietteliääksi vetää. Nämä kun eivät varsinaisesti ole päällimmäisiä muistoja peruskoulun käsityötunneilta. Itse muistan lähinnä eläkeikää lähestyneen ja kiukkuisen käsityönopettajan, joka onnistui tappamaan innostukseni neulomista kohtaan jo ennen kuin se ehti edes syttyä. Suurpiirteisenä ihmisenä minulle tuotti suurta tuskaa seurata prikulleen neulontaohjeita. Myös projektien hidas eteneminen ei sopinut kärsimättömälle luonteelleni ja lapasista jäi uupumaan peukalot ja sukista kantapäät. Minulla lieneekin muistona koulun käsityötunneilta enemmän aloitettuja kuin lopetettuja neuleita.

Edellisen kerran kokeilin neulontaa muutama vuosi sitten anopin pakottamana opastamana. Kaikkien osapuolten yllätykseksi sain tuolloin aikaiseksi kaulaliinan. Valehtelisin jos väittäisin, että kokemus oli kärsimystä alusta loppuun asti. Itse asiassa neulominen oli mukavan rauhoittavaa, kun vaikeisiin ohjeisiin ei tarvinnut keskittyä ja puikkoja sai kilkutella omaan tahtiin.

Innostuin Piian uudesta kirjasta, koska se lupaa nimenomaan helppoja neuletekstiiliohjeita, jotka onnistuvat vasta-alkajaltakin. Ohjeiden lisäksi kirjasta löytyy sisustusvinkkejä harmoniseen ja kauniiseen kotiin. Kirja on varmasti täydellinen joululahja sisustamisesta kiinnostuneille.

Jouluna, kun on muutama päivä ylimääräistä lomaa, ja anoppi henkisenä tukena, voisi taas tarttua puikkoihin.


Terveisin, Mervi

perjantai 20. marraskuuta 2015

Muuttoa ja kevättä odotellessa

...inspiroidun näistä Marimekon kevät/kesä 2016 kodinmalliston kuvista. Mies sen sijaan ahdistui nähdessään ensimmäisen kuvan tyynyröykkiöt. Näkee raukka tietenkin itsensä jo hautautuneena vastaavan vuoren alle. Tällaisen hullun tyynynaisen silmissä hallitun villit kuosit näyttävät kivan raikkailta ja skandinaaviseen sisustukseen sopivilta. Ja mitä tulee määrään, niin tyynyjä ei voi koskaan olla liikaa.


Tyynyjen lisäksi ihastuin sesongin tuoteuutuuksiin, upeisiin lasimaljakoihin. Hieno on myös tuo hylly johon maljakot on koottu.



Viimeisen vuoden aikana olen hieman yllättäen lämmennyt pöytäliinoille. Aiemmin en juuri liinoja kattauksissa käyttänyt, mutta nyt huomaan yhä useammin hipelöiväni erilaisia kankaita. Alapuolella oleva kangas sopisi kauniisti vaikkapa juhannusjuhliin korostamaan yöttömän yön tunnelmaa. Luonnosta kerätyt kukat kruunaavat rennon kesäisen kattauksen.



Nyt siirrän ajatukset kuitenkin takaisin lähestyvään jouluun, nautin tästä hetkestä ja lämmitän itselleni kupillisen Blossa´15 vuosikertaglögiä.

Mukavaa alkavaa viikonloppua,

Mervi


ps. moderni puutalo -blogi tekee muuttoa. Jätämme pian hyvästit Indiedays Inspirationille ja siirrymme osaksi Suomen Blogimediaa. Tyyli ja juttujen taso pysyy entisellään :).

kuvat: Marimekko

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kodin lämpöinen sydän




Lämmin syksy on hieman viivästänyt takkakauden alkua, mutta parit pesälliset on kuitenkin jo poltettu. Ja eiköhän ne kelitkin tästä taas viilene, haluttiinpa tai ei. Takka on tönöttänyt tuossa kohta pari vuotta, ja hyvinhän se siihen sijautui, vaikka alkuun vaatikin hieman totuttelua. Ja olihan se valintamenetelmä aika vakuuttava, moni on naureskellut tuota jälkeenkin päin.

Säätiedotuksista tuli mieleen, että varsinaisen takkakauden avauksen ohella pitäisi varmaan pikkuhiljaa harkita myös talvirenkaita, ettei jää viime tippaan.

Petri


kuvat: Riina Salokangas / Deko 11/2015

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Koristevalot




Granitista hankitut koristevalot ovat tyttären huoneen tuorein uudistus. Valot ovat olleet paikallaan muutaman kuukauden ja ovat kovasti nuoren neidin mieleen. Idea valoripustukseen syntyi tyttären  toiveesta. Neiti toivoi huoneeseensa pylvässänkyä runsailla verhoripustuksilla. Valitettavasti huoneen neliöt eivät antaneet periksi suunnitelmalle ja mies säästyi kehikon nikkaroimiselta. Ideaa ei heitetty  kuitenkaan kokonaan romukoppaan, vaan pyrimme luomaan valoköynnöksellä illuusion sänkyä verhoavasta katoksesta. Tyttären mielestä tunnelma oli kiva ja toteutus riittävän hyvä, joten valot saivat jäädä paikalleen.

Koristevalot ovat olleet tämän viikonlopun teema. Siivosimme terassilta viimeiset kalusteet turvaan talven alta. Järkkäilyn lopuksi kaivoin varastosta esille miehen hyvin piilottamat 720 lediä ja kieputtelin ne terassin kaiteen ympärille. Hieman pienemmän valoköynnöksen ripustin olohuoneen vanhan peilin ympärille.

Valoisin terveisin, Mervi


Kuvat: Riina Salokangas / Deko 11/2015

perjantai 13. marraskuuta 2015

Edustusmies



"Yes, I wear suit today because my wife forced me to go to the coctail event. You know Finnish design brand Marimekko? Yes, they are opening new store today, I have to go there." Näin selitin ranskalaisille työvierailleni muodollisempaa pukeutumistani. En erityisemmin viihdy kokkareilla, mutta kun vaimo nätisti pyysi, suostuin tämän kerran.

Mutta ihan hyvä maku illasta jäi, koska tarjolla oli ruokaakin, toisin kuin kauppareissulla yleensä. Aivan mahtavia vietnamilaisia rullia. Santsasin monta kertaa, mutta aina eri tarjoilijalta etten jäisi kiinni. Tutun näköisiä kippoja ja kuppeja siellä oli, ja Mervi osti takin. Minä en ostanut mitään.

Tuossa kuvassa tähystelen Marimekon taiteellista johtajaa Annaa. Jos olisin päässyt jututtamaan, olisin ladannut tiskiin koko Ruotsin osaamiseni, ja esittäytynyt näin: Hej Anna! Jag heter Petri, och jag tycker om köttbullar och potatis! Hur mår du?

Trevlig resa,

Petri

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Elämää kulisseissa




Oijoi. Nyt ei tämä moderni puutalo näytä ihan niin siistiltä kuin näissä Riinan kuvissa. Muuten ei kulisseja pystytelty, mutta luonnollisesti isäntä joutui imuroimaan ja puunaamaan nurkkia. Toki ihan ymmärrettävää, että vähän siistitään kuviin. Olisihan se hieman outoa, jos sisustelulehden kuvassa köllöttelisi isäntä sohvalla kalsarit jalassa. Lattialla lojuisi puoliksi syötyjä koiran luita ja saman eläimen silppuamia nenäliinoja.

Sisältä ei löydy nyt oikein mitään kerrottavaa, paitsi yksi uusi pöytävalaisin. Palataan siihen hieman myöhemmin, kun saamme kerättyä voimia sen verran, että jaksamme pystyttää kameran jalustan ja viedä asennuksen loppuun. Kyseessä siis pöytälamppu, jonka ei sinänsä pitäisi vaatia asennuksia, mutta jostain syystä tuo stringi on nyt vähän levällään ja lattialla on siitä purettua irtaimistoa. En ihan tarkalleen tiedä mitä tapahtui (kenties johdon vieminen pistorasialle) mutta ymmärsin hankkeen odottavan, että veisin sen loppuun. Olen joskus kirjoittanutkin siitä, kuinka vaimolla on tapana vielä projekti niin sanotun kriittisen pisteen yli, mistä ei ole paluuta, mutta jättää sitten homma kesken, minun viimeisteltäväksi.

Ja yllättäen, juuri kun kaikki naapurit olivat varmaan jo luopuneet toivosta ja tottuneet rappiomaisemaan, pihatyöt etenevät. Eli se viimeinen sivu pihasta, mikä näytti jättömaalta, alkaa nyt ryhdistyä. Urakoitsijan kanssa oli sovittu, että tehdään loppuun ennen tämän talven lumia, ei mennyt edes tiukalle.

Näihin, hieman väsyneisiin mutta kuitenkin hyviin tunnelmiin,

Petri


Kuvat: Riina Salokangas / Deko 11/2015

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Juhlapöydän kattaus








Yhdestoista isänpäivä isänä. Kohtalaisen aikainen herätys, jotta ehdimme pojan peliin. Hienot lahjat, kortit. Hyvä aamiainen ja tien päälle. Tytöt eivät saaneet lähteä mukaan. Tämä oli pelimiehen toive, ei halunnut tänään katsomoon muita kuin isän. Kunnioitimme toivetta. Kundi soitti automatkalla JVG:n Faijan, liikutuimme hieman molemmat. Pelin jälkeen iltapäiväkahvit perheen kesken. Kaunis kattaus oli Mervin käsialaa. 

Ei mitään erikoisempaa ohjelmaa, ja tämä oli isän hiljainen toive. Rauhallinen, sateinen sunnuntai. Yhdessäoloa, ja suuria tunteita urheilun ja isyyden merkeissä.

Hyvää isänpäivää kaikille.


Petri



Kattaus:
Pöytäliina / Marimekko Raakel -paksu puuvillakangas
Maljakot / Marimekko Sukat makkaralla -kuohujuomalasi
Kaadin / Marimekko Sukat makkaralla -kannu
Lautaset ja mukit / Marimekko Oiva
Lasit / Marimekko Sukat makkaralla -jalallinen lasi
Vihreiden kuulien kulho / Marimekko Oiva/Siirtolapuutarha 

Kankaita arkeen ja juhlaan löytyy nyt mukavaan hintaan Marimekon kangaskampanjasta (5.11.-15.11.2015). Kampanja on voimassa Marimekon myymälöissä sekä verkkokaupassa:
Puuvillakankaat 30 € / metri (norm. 37 €)
Vahakankaat 35 € / metri  (44 €)
Pellava, puolipellava ja puuvillasatiini 40 € / metri (47 €)


Yhteistyössä: Marimekko


torstai 5. marraskuuta 2015

Syksyinen kattausidea








Viikonloppuisin on mukava leikitellä kattauksilla ja luoda niiden kautta kotiin erilaisia tunnelmia. Kattaminen toimii minulle myös väylänä luovuuden purkamiseen ja rauhoittumiseen, kunhan Petri vain hoitaa kokkauksen. Pöytäliinan levittäminen, lautasten asettelu ja koristeiden sommittelu rauhallisina viikonloppuaamuina on lähes meditatiivinen kokemus.

Aloitan kattamisen usein pöytäliinasta, joka määrittelee kattauksen suunnan. Mies on huomauttanut ettei meille mahdu enää yhtään uutta kippoa, kuppia tai lasia, mutta pöytäliinojen määrään hän ei ole toistaiseksi hoksannut puuttua. Syksyisen kattauksen pohjana on käytetty kolme metriä pitkää Marimekon puolipellava -kangasta nimeltään Hattarakukka. Iloisen värinen kangas riittää jo yksinään virittämään kotiin lämpimän ja kodikkaan tunnelman. Pöytäliinan ollessa aamiaispöydän katseenvangitsija, toimivat astiat tärkeässä sivuroolissa.

Puhtaan valkoiset Oiva lautaset tasapainottavat kattausta ja saavat ruoka-annosten sävyt hehkumaan. Jos kuvia katsoo tarkasti voi huomata, että yöpaidassa esiintyvät tyttäremme on vaihtanut valkoisen puurolautasen suosikkiinsa, mustavalkoiseen Siirtolapuutarha -kuosiin. Ei haittaa yhtään, sillä valkoisia ja Siirtolapuutarha -kuosilla varustettuja lautasia on helppo sekoitella keskenään, tunnelman siitä häiriintymättä.

Persoonalliset ja vuodenaikaan sopivat koristeet kattaukseen löytyvät usein luonnosta. Kävyt ja männynoksat tuovat syksyn sisälle ja viimeistelevät rennon aamiaispöydän tunnelman.

Elämyksellisiä kattaushetkiä,  Mervi


Ps. Mikäli kaipaat kattaukseen uutta inspiraatiota on Marimekolla käynnissä kangaskampanja.
Kangaskampanjan ajan (5.11.-15.11.2015) kaikissa Marimekon myymälöissä sekä verkkokaupassa:

Puuvillakankaat 30 € / metri (norm. 37 €)
Vahakankaat 35 € / metri  (norm. 44 €)
Pellava, puolipellava ja puuvillasatiini 40 € / metri (norm. 47 €) 

Yhteistyössä: Marimekko

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Marraskuun Dekossa



Marraskuun Deko on nyt ilmestynyt ja lehden kansien välistä löytyy juttu myös meidän kodista ja yhteisestä bloggaus harrastuksesta. Jutusta selviää mm. kuinka blogi sai nimensä, mistä talon suunnittelu lähti käyntiin ja millainen sisustustyönjako meillä vallitsee.

Iloista keskiviikkoa!

terkuin, Mervi

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kynttilänjalat




Olen viime aikoina polttanut hermojen lisäksi lähinnä tuikkuja ja erilaisia laseihin valettuja tuoksukynttilöitä. Viikonloppuna kaivoin esiin perinteisiä, varrellisia kynttilänjalkoja ja kruunukynttilöitä. Olin aivan unohtanut kuinka hienoilta kapeat kynttilät näyttävät hämärtyvässä illassa. Korkeissa kynttilöissä on aivan oma juhlallinen tunnelmansa. Hämärä ehti laskeutua olohuoneeseen ennen kuin hoksasin kuvata kynttilät blogiin, eikä kuvat ole täysin skarppeja. Uudesta kamerajalustasta oli kuvaustilanteessa suuresti apua. Luulenpa, että jalusta on paras hankintani pitkään aikaan.

Sunnuntai terveisin, Mervi