Tietoa mainostajalle ›

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Lempivärit




Näihin kolmeen kuvaa on vangittu värit joita tykkään käyttää sisustuksessa. Valkoisen, harmaan, mustan, ruskean ja puun sävyt tuntuvat toimivan meillä niin kesällä kuin talvella.

Värien lisäksi olen tänään miettinyt sisustusongelmaa, joka liittyy olohuoneeseemme. Tai ei kyseessä nyt varsinaisesti mikään ongelma ole, mutta jotain piristystä tilanne kaipaa. Joo, oikein arvasitte! Miehellä ei vielä ole harmainta aavistusta tulevasta ;) Kerron tästä mieltäni askarruttavasta ongelmasta lisää ensiviikolla.

Mukavaa sunnuntaita, Mervi

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kaapin paikka




Minulla oli ilo viettää kaksi edellistä päivää kuunnellen huippupuhujia Nordic Business Forumissa Jyväskylässä. Vaikka seminaarin anti oli mitä upein, ei hotellissa nukkuminen ole koskaan ollut vahvuuteni. Tänään tuntuikin erittäin hyvältä herätä uuteen aamuun omasta sängystä. Miehen edellisessä kirjoituksessa mainitsema kaapinraahka löytyy nyt sängyn vierestä kuten kuvista käy ilmi.

Petri kertoi edellisessä postauksessa varsin moninaisin sanakääntein sisustusprojekteistani. Sisustaminen ei kuitenkaan ole yksinoikeuteni. Mies antaa myös oman panoksensa kotimme sisustuksellisiin yksityiskohtiin. Tässä hieman vanhempi näyte siitä, kuinka tyynyt voi luovasti asetella sängylle.

Nyt meillä keskitytään viettämään rentoa viikonloppua perheen kera.

Kivaa lauantaita!

T. Mervi

tiistai 24. syyskuuta 2013

Säätäjän mies

Tämä tarina kertoo kestosäätävän naisen miehestä, joka kokee ajoittain elävänsä sohvatyynyistä rakentuvan trombin ytimessä. Tarina perustuu tositapahtumiin.

Niin kuin ehkä olette huomanneetkin, rakas vaimoni on kova tyttö sisustelemaan. Sisustusvimma ei ole täysin jatkuvaa, mutta hetkittäiset suvantovaiheet ovat vain myrskyä edeltävää tyyntä. Joskus mietin aamuisin kotoa lähtiessäni, että miltähän täällä näyttää illalla. 

Lauantaina olin pois kotoa kolmisen tuntia. Sinä aikana makuuhuoneen iso kaappi oli vaihtanut paikkaa kohtalokkain seurauksin. Kaappi oli tehnyt tilaa tulevalle työpöydälle, joka piti saada, tietenkin, pian. Tämä suunnitelmien läpiviennin nopeus on yksi hänen tyypillisimpiä piirteitään. Mikäli kyseessä olevan idean toteuttaminen ei vaadi suurempia investointeja, se runnotaan läpi tiukalla aikataululla huolimatta siitä, että mies oli ajatellut maanantai-illan olevan viikon ainoa ohjelmoimaton suvanto. Olen joskus pohtinut, että hänessä voisi olla ainesta suurienkin organisaatioisen uudistamiseen, mutta toisaalta ehkä ihmisiä ajatellen on parempi, että järjestelyvimma kohdistuu pelkästään esineisiin.

Kävimme siis eilen illalla Bauhaussissa hakemassa mainitun tason. Aiemmista suunnitelmista poiketen (muuttuvat nopeasti), taso ei ole koivua eikä tammea, vaan 21 mm paksuista vaneria. Sen verran minulle suotiin armoa, että sain lykättyä vanerin käsittelyä viikonloppuun. Luonnollisesti taso ei odota viikonlopun viimeistelytoimenpiteitä autotallissa, vaan lopullisella paikallaan, jotta pääsemme heti yhdessä ihastelemaan toteutusta. 

Onneksi taso ei maksanut paljoa. Ikean jalat maksoivat 16 euroa, levy kolmisen kymppiä, eli tästä projektista selvittiin alle 50 euron kokonaispanostuksella.


On syytä huomauttaa, että tällaiset kohtalaisen pienetkin sisustusprojektit saattavat aiheuttaa dominoefektin, jonka työllistavät vaikutukset ovat huomattavia. Kuten kuvasta näette, työpöydän päällä on kaksi taulua, jotka odottavat asentamista pöydän yläpuolelle. Eihän siinä mitään, mutta kyseiset taulut asennettiin juuri pari viikkoa sitten sille seinälle, jossa on nyt se rouvan sukuperintöä oleva kaapinreuhka. Muistan vielä, että pari viikkoa sitten asentaessani näitä samoja tauluja sovittiin, että ne ovat nyt siinä sitten pysyvästi. Eivät olleet. Vihaan seinien poraamista. En siksi, että se olisi toimenpiteenä mitenkään hankala, minusta on sattuneesta syystä tullut melko pätevä kipsilevykiinnittäjä, mutta en haluaisi, että vuoden vanha talomme näyttää jo tässä kohtaa reikäjuustolta. No reiät saa toki paikattua ja seinät maalattua, mutta tiedätte kyllä kuka sen tekee, sitten kun se tehdään.


Vuosien varrella on ollut kaikenlaista säätöä. On tingattu kattokruunua tippa linssissä Iisalmessa, haettu tuolia Turusta, kaivettu liuskekiviä irti purkutalon pihasta, ja kuskattu vanhoja ovia ja heinäseipäitä Sonkajärveltä. Mutta onneksi tavaraa lähtee myös ulos kiitettävällä tahdilla. En tosin halua tietää, mitä suhteellisen uudet naapurimme ajattelevat, kun pihassa on tasaisin väliajoin joku lastaamassa autoonsa myymäämme irtaimistoa.


Hämmentävää on myös se, että juuri kun hidas mies on ehtinyt huomata jonkun muutoksen, ja ehkä jopa tottuakin sitten, tilanne muuttuu taas. Jos suhteemme olisi tuore, enkä tietäisi tavaroiden vaihtavan oikeasti paikkaa, saattaisin epäillä omaa mielenterveyttäni. Olen vuosien saatossa oppinut elämään asian kanssa, eli jos joskus tulee tunne, että jotain on muuttunut, mutta en tiedä mitä, tiedän, että jotain on muuttunut, enkä edes aina välitä selvittää tapahtunutta tarkemmin. Siihen ei kannata käyttää energiaa, koska kohta jotain muuttuu taas.

Niin kauan, kun sohva ja telkkari pysyvät paikoillaan, en jaksa välittää ympäristön tapahtumista enempää. Onneksi minulla on miestila (autotalli) jossa aika on jo nyt pysähtynyt, ja mahdolliset muutokset ovat minun päättämiäni, ja tapahtuvat tasan sillä verkkaisella vauhdilla kuin haluan. Tosin olen huomannut, että talliin tulee ajoittain tavaroita välivarastoon, mutta niin pitkään kun pysyvät niille varatussa tilassa, asialla ei ole merkitystä.

Hieman lohtua tuo myös tieto, että en ole yksin. Tilittäessäni taannoin tarinaani muille, eräs kohtalotoveri kertoi omasta vaimostaan, joka oli keksinut ostaa vanhan valurautaisen kylpyammeen, ruotsista. Todella raskaan ammeen organisoiti länsinaapurista punavuoreen oli tarina, joka veti minutkin hiljaiseksi.

Syksyisen iloisiin sisustustunnelmiin!

Petri

ps. Laitoin terassin talvikuntoon viikko sitten. Laskin, että siellä oli yhteensä 11 tuolia. Nelihenkisellä perheellä. Yksitoista? Ja yksi niistä oli kahden istuttava.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Työpiste




Olen leikkinyt viikonloppuna voimanaista ja raahannut makuuhuoneen pitkällä seinällä sijainneen vanhan antiikkikaapin makuuhuoneen päätyseinälle. Vanhan kaapin paikalle ajattelin rakentaa pienen työpisteen. Työtuoli ja seinälle tulevat julisteet ovatkin jo valmiina. Seuraavaksi noudan Ikeasta mustat pukkijalat ja hankin jalkojen päälle tammi- tai koivutason. Tavaroita siirrellessä onnistuin rikkomaan kaksi lyhtyä ja saamaan otsaan pienen vekin. Melko vaarallista touhua tämä sisustaminen.

Paremmalla onnella uuteen viikkoon. Sunnuntai terveisin, Mervi

torstai 19. syyskuuta 2013

Kirpparilta


Ukkosesta ja sateesta huolimatta torstai oli hyvä päivä. Työmatkalla pysähdyin pikaisesti paikallisella kirpparilla. Tein sieltä aika kivat löydöt. Ostin muutamalla eurolla kotiin marmorisen juustotarjottimen ja Kauneimmat klassikot -sisustuskirjan. Minun olisi tehnyt mieli tarttua kirjaan välittömästi, mutta kännykkä piippasi ja muistutti juoksulenkistä. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin kiskoa trikoot jalkaan ja säästää kirja viikonlopuksi.

Ennen nukkumaanmenoa on vielä pakko katsoa muutama jakso Homeland -sarjaa Netflixistä. Löydettiin sarja eilen ja ollaan nyt miehen kanssa ihan koukussa.

Mahtavan mukavaa loppuviikkoa, Mervi

maanantai 16. syyskuuta 2013

Puoleensa vetävät



Maanantai-ilta ja yksin kotona. Sitähän voisi tehdä vaikka mitä hyödyllistä ja järkevää! Askeleet ovat kuitenkin vieneet nojatuolilta sohvalle ja takaisin. Kumpikin vetää puoleensa magneetin lailla. Siirtymien välissä ehdin käydä keittiön puolella teurastamassa Snickers patukan. Tarkoitus oli maistaa vain pieni palanen, mutta toisin kävi. Eikä toi patukka edes ollut mun.


Jatkan rötväilyä sohvan nurkassa kunnes perhe palaa kotiin ja minun on noustava laittamaan iltapalaa. Ja huomenna menen ihan varmasti lenkille.

Maanantai fiiliksissä, Mervi :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Uutta tauluhyllyllä

Teemu Järvi Illustrations



Käväistiin tyttären kanssa lauantaina Design Market tapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla. Esillelaittajia ja yleisöä oli saapunut paikalla runsain mitoin. Aivan Merikaapelihallin viimeisestä nurkasta löytyi kuvittaja Teemu Järven myyntipiste. Se oli kuulkaas salamarakkautta, kun tyttären kanssa näimme eläinaiheiset grafiikkateokset. Lauantaina mukaamme lähti kettu ja jänis ja sunnuntaina oli vielä lähdettävä hakemaan metsäkaurista. Mukavaa, kun tauluhyllyllä on nyt teoksia, josta tykkäävät niin perheen aikuiset kuin lapset.

Terkuin, Mervi

ps. kiitos kaikille aiempiin postauksiin kommentoinneille! Vastaaminen laahaa hieman jäljessä, mutta pyrin palailemaan kommenttien pariin heti alkuviikosta.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Olohuoneen villamatto




Kiikutin olohuoneen raitamaton varastoon ja toin tilalle Ikean valkoisen Vitten maton. Suosin kotonamme Ikean järkevän hintaisia villamattoja. Mattohistoria juontaa juurensa ajoilta jolloin perheessämme vielä oli koira. Kuudentoista koiravuoden aikana matot kohtasivat koirien taholta erinäisiä vastoinkäymisiä ja niitä jouduttiin uusimaan lukemattomia kertoja. Kenties elättelen vielä toivetta uudesta koirasta pysytellessäni mattojen kanssa tutulla linjalla.

Lauantai terveisin, Mervi :)

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kirja rakkautta

Northern Delights

Olin viikolla ostamassa synttärilahjoja kahdelle kahdeksanvuotiaalle, yhdelle kymmenvuotiaalle ja yhdelle nelikymppiselle. Lahjaostokset laittoivat pääni niin sekaisin, että tulin täpinöissäni hankkineeksi myös itselleni uuden sisustuskirjan. Skandinaavisia koteja esittelevä Northern Delights on juuri niin ihana kuin kansikuva antaa odottaa.

Viikonloppuna onkin sitten luvassa paljon synttärijuhlia:)

Mukavaa viikonloppua, Mervi

torstai 12. syyskuuta 2013

Mistä tietää, että on syksy?


...on jälleen aika vääntäytyä sukkahousuihin ja laittaa kumisaappaat oven pieleen.

Auringonpaiste yllätti syyspukeutujan ja iltapäivällä olo oli lievästi hikinen.

Lämmintä loppuviikkoa, Mervi

tiistai 10. syyskuuta 2013

Tabula rasa

Tyttäremme täytti hiljattain kahdeksan vuotta. Lapsen syntymäpäivä on iloinen tapahtuma, mutta kaverisynttäreiden ideointi on joka vuosi yhtä tuskainen luova prosessi. Haasteesta selviää toki helposti rahalla, mutta olemme periaatteesta pidättäytynyeet maksamasta kymppejä enempää pienokaisten karkeloista. Joustimme ensimmäisen kerran periaatteestamme pojan yhdeksänvuotiskemuissa, ja saman lupasimme myös tytölle, mutta nämä kasikekkerit piti siis vielä ideoida kotiin.

Viime vuonna ohjelmassa oli aarteen etsintää lähimaastossa. Konsepti oli toimiva, mutta prinsessa toivoi kuitenkin uusia ideoita. Koska hän on kausiluonteisen taiteellinen persoona, keksin luovuuden tuskissani kuvataideprojektin, johon koko juhlaseurue voisi osallistua.



Maalaustelineen kehittely vaati pienoista virittämistä, ja lopulta se syntyi Ikean vaaterekistä, ylimääräisestä vanerista ja ilmastointi- eli jeesusteipistä. Vanerista sen verran, että se piti hankkia kerran hirveällä hössötyksellä rouvan käskystä liitutaulun pohjaksi, mutta vaimo ehti kyllästyä ideaan jo ennen kuin koko liitutaulua ehditiin tehdä. Mutta hyvä, että oli hankittu, sitä tarvitiin nyt. Paperit ja peitevärit kävin hakemassa Uudenmaankadulla sijaitsevasta Temperasta. Kuvissa näkyvät kunnon maalipurkit ja paperit kustansivat yhteensä noin 30-40 euroa.





Taiteilijat jakaantuivat kahteen ryhmään, ja molemmat saivat työstettäväkseen reilun kokoiset paperit. Kahdekasanvuotiaiden lasten ryhmädynamiikka ei välttämättä ole aina ihan kitkatonta, mutta maalaus sujui mukavasti. Oma sykkeeni oli korkealla koko projektin ajan, mutta onnistuin piilottamaan hermostuneisuuteni mielestäni vähintään kelvollisesti. Molemmille puolin maalaustelinetta syntyi hienot syysmaisemat. Toiseen kuvaan maalattiin taivaalla lentävä Kismet -patukka, mutta miksipä ei niin voisi tehdä jos siltä tuntuu. Kun paperit alkoivat täyttymään, joku lapsista meni kaivelemaan autotallin roskiksesta sinne nakattuja laudan kappaleita. Kohta kaikki dyykkasivat sieltä ihan Halosena uutta alustaa luovuuden näyttämöksi, ja lopulta tämä puupalikoiden maalaaminen olikin vielä hauskempaa kuin varsinaisen taideteoksen tekeminen.



Taiteilun jälkeen vedettiin sitten jäätelöä ja muita herkkuja kaksin käsin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Hyvät kemut olivat, vaikka kaksituntinen vetikin iskän aika väsyneeksi. Ensi vuodeksi tytär haluaa saman ohjelman kuin veljen synttäreillä oli edellisellä kerralla. Katsotaan muuttuuko mieli, ja jos ei, mitä tästä sitten tulee kun asialla ovat tyttäret.

Mukavaa ja sopivan juhlavaa viikkoa kaikille!

- Petri 

perjantai 6. syyskuuta 2013

Lankeaminen

H55 tyynynpäälliset

Georg Jensen, Alfredo purnukka

Torstaina se jälleen tapahtui. Lankesin Artek Aitan houkutuksiin. Juu, hyviä ja kestäviä hankintoja tuli tehtyä. Oikeesti, eihän mun edes pitänyt mennä sinne. Tossa purkissakin näkyy heti lasten sormenjäljet.
Lähden suorittamaan katumusharjoituksia.

Lämmintä viikonloppua, Mervi :)

ps. siellä Aitassa oli jotkut Ale-päivät. Lähes kaikki tuotteet oli hinnoiteltu punaisella.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Epic fail?

Mummon aikaan kodin taitosanakirja löytyi kirjahyllystä. Taitokirjan painos on vuodelta 1952.

Isovanhempieni etsiessä vastauksia ja vinkkejä arjen kysymyksiin "Kodin Taitosanakirjasta" tai "Joka naisen niksikirjasta", muistan itse selailleeni ahkerasti kirjahyllystä löytynyttä yhdeksän osaista tietosanakirjasarjaa. Keltakantisista tietosanakirjoista löytyi kylmää faktaa mm. maailmankaikkeudesta, ihmisen anatomiasta, tekniikasta, historiasta, kulttuurista, eläimistä jne...Tietosanakirjat toimivat usein myös lähdeaineistona kirjoittaessani kouluesitelmiä.

"Tietosanakirjat" takataskussa

Lapsilleni luonnollinen paikka etsiä tietoa on internet. Siitä kertovat myös miehen tämän viikkoiset fb statukset:

Epic fail? Asensin pojan puhelimeen sanakirjan, ja kerroin, että varmasti tarvitset ja että tämä on hyödyllinen ja opettavainen ohjelma. Jannu ilahtui, ja aikoi heti katsoa mitä "fuck" tarkoittaa.

"Huono palvelu tämä internet!", totesi tytär, kun Googlesta ei löytynyt mieluista synttäriohjelmaa lastenkutsuille.


Keskiviikko terveisin,

Mervi

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ripaus puuta







Minulle puu edustaa lämpöä ja kodikkuutta. 
Torkkupeittojen ja kynttilöiden lisäksi huomaankin syksyisin pitäväni erityisesti kotimme puisista yksityiskohdista.

Syysterveisin, 

Mervi

maanantai 2. syyskuuta 2013

string pocket




String Pocket 
mukava pikkuhylly asetelmien tekoon, mutta ärsyttävä pölyjen pyyhinnän yhteydessä.

Tsemppiä viikkoon,

Mervi :)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kuvakulmia

Ihastuttavan Elsass blogin Elsa haastoi minut viime sunnuntaina esittelemään uusia kuvakulmia liittyen blogimme aihepiiriin. Elsa on blogannut jo yli viisi vuotta ja onnistui siitä huolimatta löytämään uuden kivan kuvakulman ja samalla kasvattamaan paineitani haasteen suhteen ;). Oheinen haaste on muuten lähtöisin KOTILA -blogista, josta myös haasteen tarkemmat speksit on luettavissa.

Ja vihdoin aiheeseen. Alapuolella muutama kuvakulma, joita olen blogissamme harvemmin esitellyt. Vai onko sittenkään? Kuka näitä muistaa, mitä kaikkea tänne on tullut näytille laitettua...

Ikean rottinkituoli silloin, kun se vielä oli makuuhuoneessa.
Nykyään tuoli löytyy terassilta.
portaikko

Mikäli seuraavilla bloggaajilla riittää mielenkiintoa erilaisten kuvakulmien suhteen, kehoitan teitä nappaamaan haasteen mukaan:

- Minna, Meidän Harmoniaa
- Tuija, form follows function
- Riikka, ex-minimalistin tunnustuksia
- Lennu, Rovaniemen markkinoilla
- Sanna, Blogi Vanilija

Minä tartun seuraavaksi imurin varteen.

Sunnuntai terveisin, Mervi