maanantai 18. elokuuta 2014

Valoa harmauden keskelle




Eilen pääsin nautimaan prätkäajelusta miehen kanssa suloisessa kesäsäässä ja tänään heräsin sateen rummutukseen ja syksyisen harmaaseen keliin. Olosuhteet saivat minut miettimään kynttilöiden viritystä, mutta ihan näin pitkälle en vielä mennyt. Lisäsinpä kuitenkin hieman tunnelmavalaistusta työpisteelle. Ehkäpä viilenneet kelit saavat myös kesän helteisiin kadonneen sisustusinnon heräilemään.

Maanantai terveisin, Mervi

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kontaktilaji

Poikkeuksellisen väljä viikonloppu lähenee loppuaan. Junnuilla ei ollut urheilumenoja, eikä pihallakaan ollut nyt mitään miesvoimin edistettävää, joten viikonloppu kului erinäisten pienempien projektien ja harrasteiden parissa.

Pojan ollessa kavereidensa kanssa tekonurmella, kävimme tytön kanssa lenkillä ja tutkailemassa loppukesän luonnon elämää. Ampiaisia hän pelkää, mutta melkein kaikki muut ovatkin sitten kavereita. Kuvasta näkee myös, että kynsiä on taas lakkailtu. Onneksi viimeaikoina ei ole sattunut mitään vahinkoja.


Ajattelimme myös olla päteviä vanhempia, ja päällystää tytön koulukirjat. Ei varmaan kannattaisi tunnustaa, mutta poika ehti viidennelle ja tyttö kolmannelle ilman ensimmäistäkään muovitusta. 


Päätimme jakaa urakan, ja katsoa kummalta onnistuu paremmin. Taukoa on ollut molemmilla melko pitkään. Rouva sai aloittaa. Tavoillensa uskollisena hän lähti niin sanotusti soitelleen sotaan. Lopputuloksena ihan vähän kuplainen matematiikan kirja.


Katsoessani vaimon suoritusta, ajattelin, että nyt on hyvä kerrata hieman lajin teoriaa. Netistähän löytyy ohjeet ihan mihin vaan, myös kirjojen päällystämiseen.  Tässä Youtube -videossa Rauman kirjaston Pirkko näyttä miten homma hoidetaan.

Kisukirja on minun päällystämä.

Eihän se ihan niin sukkelasti onnistunut kuin Pirkolla, mutta kuitenkin sen verran hyvin, että vaimo joutui tunnustamaan tappionsa ja vetäytyi häpeämään tytön reppuun.


Maininnan arvoinen tapahtuma oli myös se kun vaimo avasti moottoripyöräkauden. Ei ole turhan innokkaana kyytiin kärkkynyt. Viime kesänä ei taidettu ajella kertaakaan yhdessä, joten tästä kesästä tuli merkittävästi aktiivisempi. Ei ollut kuitenkaan tuo reppu päässä ajelulla, olisi nolottanut.

Ajelimme kahville Tamminiemeen. Mokkaan oli laitettu Sylvi Kekkosen tapaan kardemummaa. Kun tiesi nämä historialliset taustat ja mausteet, ei harmittanutkaan yhtään, että kaksi kahvia ja vesilasit maksoivat yhteensä 6,60€.

Kohti uutta viikkoa,

Petri&Mervi

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Viritys ja hammasten kiristys


Rouva sai taivuteltua minut taas sisustushommiin, vaikka niitä ei pitänyt kesällä tehdäkään. Projektina tyttären huoneeseen asennettavat kassiroikottimet vai mitkä lienevät. Tapit ostettiin keväällä Tukholmasta, ja katsoin jo kaupassa, että jonkilaista ketutustahan nuo tulevat aiheuttamaan. Mietin, että miten ihmeessä saan asennettua noita mitenkään kipsilevyyn, mutta unohdin asian aktiivisesti muutamaksi kuukaudeksi.

No, nyt kun hanke eteni toteutusvaiheeseen, aloin jälleen pähkäillä kiinnityksen hankaluutta. Tutkaillessani kattavaa kipsilevykiinnitystarvikevalikoimaani päädyin kokeilemaan kuvassa näkyviä Sormatin ankkureita. Suunnitelma oli ruuvata ensin ankkurit seinään, ja sen jälkeen pyörittää nuo roikottimet suoraan ankkureihin. Porasin levyyn 8 mm reiän, ja ruuvasin ankkurin paikalleen. Tämä yksittäinen testiasennus vaikutti toimivalta, ja ajattelin, että tämähän oli helppo homma.

Mutta niin kuin monesti käy, jossain kohtaa pienikin asennus alkaa vastustelemaan, ainakin minulla. Kolme ankkuria ja roikotinta asentuivat mainiosti, mutta neljännen kohdalla ohimon verisuonet alkoivat pullistumaan. Jostain syystä ankkuri ei suostunut uppoamaan 8 mm reikään rikkoutumatta, joten ajattelin hoonata tuota reikää hieman suuremmaksi. No, siitä tuli sitten vähän liian suuri, ja ankkuri niin sanotusti korkkasi, eli ei tarttunutkaan levyyn.

Kirottuani vähän aikaa kaikkia sisuteluprojekteja aloin miettimään korjausta. Sopivampia ankkureita ei löytynyt, joten seuraavaksi aloin harkitsemaan mielessäni erilaisia virityksiä ja kepulikonsteja. Tutkaillessani autotallin tarvike- ja kemikaalivalikoimaa katseeni kiinnittyi ihan tavalliseen puuliimaan, ja siitä tuli idea. Ratkaisu syntyi liimasta ja talouspaperista. Aloin laajentamaan ankkurin halkaisijaa liisteröimällä talouspaperia puuliimalla ankkurin ulkopintaan. Kasvatin ankkurin ulkopinnan niin suureksi, että sain pyöriteltyä sen sopivan napakasti liian suureksi porattuun reikään. Käytin liimaa todella reilusti, ja tursottelin sitä vielä lopuksi kaikkiin rakoihin, ja jätin kuivamaan vuorokaudeksi. Yllätyksekseni tämä viritys osoittautui toimivaksi, ja ankkuri jämäköityi seinään sen verran hyvin, että roikottimen kiinnitys onnistui.

Viritys kuivumassa
Aika näyttää, miten nuo tuossa seinällä pysyvät, mutta toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Ohjeistin kyllä tytärtäni, että ei laittaisi kovin raskasta koulureppua, mutta tuskinpa muistaa noudattaa ohjeitani. Sitten jos korkkaavat, se on paikkaus ja maalaushomma edessä.

Säädämme tytön huonetta uuteen uskoon muutenkin, laitetaan sitten kuvia ja tunnelmia kun valmistuu. Minä toivon, että uudistus ei vaadi minulta suurempia asennuksia.

DIY-terveisin

Petri

ps. Tiedän mielestäni jo kohtalaisen paljon kipsilevykiinnityksistä. Jos sinua askarruttaa jokin, konsultoin mielelläni. Paras neuvoni tietenkin on, että unohda koko juttu, mutta jos et unohda, oikeat kiinnikkeet ovat ratkaisevan tärkeät :)

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Välimaastossa




Yritän pitää kynsin hampain kiinni kesästä, mutta jossain takaraivossa kolkuttelee jo ajatus syksystä. Lämpötilat ovat hellelukemissa, mutta yöt ovat synkän sinisiä. Sisäinen sisustajani on häiriötilassa johtuen vallitsevista olosuhteista. Jatkaako sisustuksessa kesäteemalla vai onko aika siirtyä syksyisempien sävyjen pariin? Siinäpä vasta kysymys.

Vaihdoin tänään lakanoita (epäkiitollista hommaa helteessä) ja päädyin makuuhuoneessa ratkaisuun, joka on kesän ja syksyn välimaastosta. Valitsin sänkyyn hiekan sävyiset lakanat, jotka palauttavat mieleen kauniit kesäpäivät rannalla. Viimeistelin petauksen tummansinisellä pashminalla. Kertokoon se lempeällä tavalla syksyn tummenevista illoista.

Elokuisin terveisin, Mervi